27 maaliskuun, 2024 Nichukue nini – mitä otan mukaan? Nyt se tapahtuu. Kotiinpaluu. Minä en ole se sama, joka lähti Suomesta kaksi vuotta sitten. Tarvitaan lupauksia tai ainakin toivon kirjauksia: näitä Kenia-löytöjäni en halua koskaan menettää.
17 helmikuun, 2024 Kusakata densi kwa uhuru – tanssi vapauteen Nothing serious – ja samaan aikaan vakavinta ikinä. Empire Dance Kenya eli Samson, Joshua, Jemo, Ben ja Keizz ovat kulkeneet pitkän ja rankan matkan taivasalta ikiomaan tanssistudioon. On juhlan aika.
30 tammikuun, 2024 Kufuga mjusi – kuinka lisko kesytetään? Miltä tuntuu palata Suomeen, kysyvät. Muotoilen vastauksia, mutta haluaisin huutaa SHHSHHH! En halua ajatella sitä vielä. Nyt antaudun. Välttely tuottaa jumitusta ja vie voimat. Puhutaan välitilasta.
2 joulukuun, 2023 Afrika pekee – erittäin paikallisia ratkaisuja Murhanhimoa junalippuostoksilla, liikaa samannäköisiä ihmisiä, laittomia rajanylityksiä. Eli satunnainen kokoelma viime aikojen kommelluksia, joiden ei voisi kuvitella tapahtuvan Suomessa.
20 marraskuun, 2023 Bara la vijana – lapset eivät luovuta Havahdun täällä usein siihen, että olen 20–30 vuotta vanhempi kuin muut ympärilläni. Mitä tapahtui, kuka minua löi? Sitten katson peiliin (ja huokaan) ja tajuan. Täysin loogista. Minä OLEN elänyt kauan ja Afrikka ON täynnä nuoria ihmisiä. Se tekee todellisuudesta aivan toisenlaisen paikan.
25 lokakuun, 2023 Matukio ya vuli – seikkailuja ennen sateita Lokakuussa kaupunki on muuttunut taas vähän toisenlaiseksi. Turvallisemmaksi, vapaammaksi, omemmaksi. Samalla minäkin vähän muutun. Millaiseksi päätyisinkään, jos eläisin täällä kymmenen vuotta?
26 syyskuun, 2023 Mji mwinuko – täpäriä pelastumisia äkkijyrkässä kaupungissa Martin Mwariri on poliisin poika, josta tuli gangsteri ja jonka ei pitäisi enää olla edes elossa. Nairobi on äkkijyrkkä paikka, jossa putoaminen on pienestä kiinni. Nyt Martin parantaa itseään auttamalla muita.
15 syyskuun, 2023 Hekima ya tembo – viisaustartunta Taitalla Elefanttien seurassa tuntuu, että tarjolla on enemmän vastauksia kuin pieni ihminen ehtii elämänsä aikana kysyä. Vaikka paljon minä olen yrittänyt.
22 elokuun, 2023 Safari ya mizizi – juuret matkalla Minä ja leipäjuureni saavuimme Nairobiin vajaa viikko sitten. Etukäteen vähän jännitti molempien puolesta. Miten hän selviäisi matkasta, hallitsemattomista lämpötilan- ja paineenvaihteluista Entä minä?
8 kesäkuun, 2023 Kutamani – koti-ikävän kevyet ja raskaat painot Mitä lähemmäs Suomi-kesä tulee, sitä malttamattomampi olo. Vielä tämä reissu, vielä tämä deadline… Vielä tämä viileä vesi: Sudan Nairobissa, Mombasan yllätykset ja addiktio Arnoldin kanssa.
3 toukokuun, 2023 Kweli – tapahtuiko tämä todella minulle? Nyt henki jo vähän salpautuu. On vasta iltapäivä. Olen menettänyt 600 euroa ja saanut Facebookissa varoituksen lapsikaappausaikeistani. Mitäs seuraavaksi?
22 huhtikuun, 2023 Njia bila ishara – merkitsemättömiä reittejä Kun aika on tiheää, se tuntuu yhtä aikaa sekunnilta ja ikuisuudelta. Keniassa on vierähtänyt nyt vuosi. Lisään oppimispäiväkirjaan tuoreita nostoja.
18 maaliskuun, 2023 Tunatoroka – pakomatkalla Lamun paratiisissa Saavumme paratiisiin veneellä, johon oli kirjoitettu ”Lost in Lamu”. Sitten asetumme tunnelmaan. Kun kuusi päivää on kulunut, en ihan tiedä, mihin aika meni. Juuri se tuntuu kaikkein parhaalta.
25 helmikuun, 2023 Kachumbari ya leo – päivän sekoitus Tämä tarina on kirjainten kachumbari – päivän sekoitus kuulumisista. Pieni ripaus hämmentävää vapautta, iso ripaus toivoa. Ehkä vähän uskoakin. Lisäksi luvassa hyvin simppeli, hyvin herkullinen resepti.
11 helmikuun, 2023 Wanawake wawili – minä, Karen ja kaiken kohtuuttomuus Kohtuutonta. Jos Karen Blixenin elämä pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, siinä se on. Hän oli oman aikansa bitch tai parhaansa yrittänyt urhea ihminen, tulkinnasta riippuen. Pakko kysyä, että mikäs minä sitten olen.
24 tammikuun, 2023 Tembo mdogo – kuin ihmisen lapsi Miljoonakaupunki, josta tytär on poistunut, tuntuu oudon tyhjältä. Lohduttaudun sillä, että on minulla sentään yksi uusi lapsi, täällä ihan lähellä. Pieni poikavauva, joka löytyi mutaan juuttuneena ja nääntyneenä, laumansa menettäneenä.
22 joulukuun, 2022 Krismasi njema – joulu tulee sittenkin Ehdin jo hyväksyä, että tänä vuonna joulu ei taida tulla. Sitten palasin Hope and Faith -lastenkotiin ja sain tehtäväkseni välittää jouluisimmat terveiset ikinä. Maji safi on swahilia ja tarkoittaa puhdasta vettä. Asante on kiitos.
25 marraskuun, 2022 Vidole vidonda – kipeät varpaat Fyysinen kipu on kuin rokotteen tehoste, joka vie vaikuttavan aineen perille. Kun iskin kaksi varvastani siniseksi, suru pääsi taas läpi. Siirtymävaiheissa paljastuu ihmisen pään taipuisuus, ja paljon muuta.
31 lokakuun, 2022 Mama Gift, Kiberan paras vaatturi Jonain päivänä kerron sinulle koko elämäntarinani, totesi Mama Gift kesken vuolasta viestinvaihtoamme mekkomalleista. Mama piti lupauksensa, ja antoi myös luvan kertoa tarinan teille. Mutta ensin on puhuttava kangoista, kitengeista, koltuista ja kauneuden pelastavasta voimasta.
12 lokakuun, 2022 Watoto maalum – lapset, joiden luokse täytyy palata Harvoin tuntuu yhtä vaikealta lähteä juttukeikalta pois. Marion Karimin perustamassa Hope and Faith -lastenkodissa elää 48 hylättyä vammaista lasta. Lapset tarvitsevat niin paljon, ja heillä on niin vähän. Eikö oikeasti voisi jotenkin auttaa?
21 syyskuun, 2022 Mungu akipenda, ja luojahan suo Jos pyhyys haluaa puhutella minua, tämä on ehkä ihan paras tapa. Kiberan kirkossa eri heimot juhlivat itseään ja toisiaan, koska erilaisuuden pitäisi tuottaa iloa, ei väkivaltaa.
7 syyskuun, 2022 Jirani mwitu – villimmät naapurimme Minulla ei ole koskaan ollut todellista, läheistä suhdetta eläimeen. En ihan ymmärrä, mitä kaipaan, mutta tässä minä katselen leijonaa silmiin, kyselen mahdottomia ja torjun houkutusta hypätä jeepistä.
24 elokuun, 2022 Baada ya uchaguzi – elämää vaalien jälkeen Vaalipäivästä on kaksi viikkoa. Epäselvyys jatkuu, mutta elämä palaa päivä päivältä kohti normaalia. Suurin osa ihmisistä kaipaa aivan laillisia asioita: laulua, tanssia ja kansan valitsemaa presidenttiä.
10 elokuun, 2022 Kurudi baridi – viileä kotiinpaluu Palasimme viileään Nairobiin, jossa kaikki odottavat. Vaalituloksen lisäksi ihmisiä jännittää se, hyväksyykö presidentinvaalien häviäjä kohtalonsa. Aiempien vaalien väkivaltaisuudet eivät ole unohtuneet.
17 kesäkuun, 2022 Mtu wa kwanza eli mistä ihminen ilmestyi? Mistä minä tänne ilmestyin? Mistä ihminen? Palasin ihmislajin alkukotiin miettimään pitkää matkaa apinasta ihmiseksi. Täältä kaikki alkoi ja täällä minä nyt tallustelen ja syön chili paneeria, etsin tuttuutta vieraudesta ja vierautta tuttuudesta.
11 kesäkuun, 2022 Kwa nini unalia – milloin ja miksi itkit viimeksi? Nairobilaisuuteen kuuluu päälläseisontaa ja muita ohikiitäviä kokeiluja, ja tietty annos hyväosaisuusahdistusta. Kaduilla tulee vastaan kysymyksiä, joista osa on helppoja, osa ei.
25 toukokuun, 2022 Msitu wa Karura – metsä miljoonakaupungissa Karuran metsä on ensimmäinen paikka, johon Nairobissa sumeilematta rakastuin, heti. Metsän olemassaolo keskellä kasvavaa miljoonakaupunkia tuntuu ihmeeltä, mutta sitä se ei ole. Se on todiste siitä, että taistelu kannattaa.
17 toukokuun, 2022 Kazi kweli – työtä, ihmisarvoa ja Nairobin parasta energiaa Pallet Cafe tarjoaa työtä Kenian kuulovammaisille ja opettaa kuulevia tulemaan puolitiehen vastaan. Kommunikaatio voi olla yllättävän helppoa, ja palkitsevaa.
13 toukokuun, 2022 Kuogopa – onko syytä pelätä? Pimeä Nairobi ei tunnu erityisen vaaralliselta, mutta siitä ei kuulemma saisi hämääntyä. Lupasin, että kirjoitan ”ulkonaliikkumiskiellosta” ennen kuin totun siihen. Syntyi pieni essee pelkäämisestä ja pelottomuudesta. Nairobilaisuus on tasapainoilua ristiriitaisuuksien kanssa.
6 toukokuun, 2022 Nywele nyingi ja kaiken maailman hiukset ”Me kohtaamme täällä ihan kaikenlaisia hiuksia”, toteaa uusi kampaajani Tom. ”Kaikkia pitää lähestyä eri tavoin, eri tuotteilla. Kenialaisten hiukset ovat aivan erilaiset kuin etiopialaisten…
27 huhtikuun, 2022 Jina halisi, nimen löytäminen Kenian pääkaupungin nimi tulee maasaikielen sanasta enkarenairobi, viileät vedet. Tulin ja sukelsin, tämä blogi kertoo siitä.
